Bay Division Calling

Teksti: Pasi Lahti Kuvat/videot: Björn Österman, Pasi Lahti Vain pari viikkoa ennen keikkaa huomasin The Missionin saapuvan Suomeen ja Tavastialle. Legendaarisen goottirock-bändin piti tulla Suomeen vuonna 2020, mutta sattuneesta syystä orkesterin esiintymiset peruuntuivat jopa kolme kertaa. Tämä neljäs yritys onnistui. Pitkän uran tehnyt The Mission on aikaisemmin esiintynyt Suomessa kerran, Provinssirockissa vuonna 1990. Tuosta keikasta Yle lähetti 20 minuutin televisiolähetyksen, jota yhtye, eikä etenkään sen keulakuva Wayne Hussey mielellään muistele. Wayne – tuttavallisemmin Wäinö – ja koko bändi oli lavalla aikamoisessa tuiskeessa. Wäinö nautti keikan ajan pitkiä kulauksia kädessään olleesta punaviinipullosta ja kieriskeli lavan reunalla olleiden kukkaistutusten keskellä. Itse en mainitulla keikalla ollut, mutta meininki näytti olleen ihan viihdyttävä. Valitettavasti Youtuben taltioinnit ovat tasoltaan sen verran vaatimattomia, että en tähän sellaista linkitä. Joku voisi asia...

Teksti: Pasi Lahti, kuvat: Jere Rantasalo, videot: Tommi Tolsa (Tavat) ja Pasi Lahti. Torven edessä klo 20.45 meininki näytti ja tuntui siltä miltä pitikin:  housujen lahkeissa leveyttä riitti ja nenässä tuntui tietynlainen makean imelä fleivori. Tämä lupaili hyvää. Maksoin ovella sisäänpääsymaksun (10€) ja astelin tiskille. Siellä aina kaunis Jonna oli jo valmiina ottamaan vastaan tilaukseni.  - Iso keskiolut kiitos, totesin rennosti, kuten olen tehnyt jo satoja, ellen tuhansia kertoja vuodesta 1992 lähtien. Muutin nimittäin tuolloin Lahteen. Ei kaduta. Mainittakoon, että tänään Torven  tiskillä oli maksullisten juomien ohella tarjolla ilmaisia leivonnaisia. Joku ilmeisesti juhlisti jotakin. En kuitenkaan uskaltanut kakkuihin tarttua, vaikka tietooni tuotiin, että ne eivät sisältäneet esim. cannabis sativaa, joka saattaisi ottaa henkisen niskalenkin illan musiikkitarjonnasta.  Oluen hörppisen ohella aiheesta saatiin kuitenkin aikaiseksi hersyvät keskustelut.  M...

Kolme hyvää levyä, jotka pyritään valitsemaan uutuusjulkaisuista. Teksti: Pasi Lahti DAMNGOD Legions (digital) **** Taidan omistaa kaikki Damngodin edelliset levyt ja keikkojakin on tullut vuosien saatossa nähtyä ainakin puolenkymmentä. Levyillä bändin death metallia on itseäni häirinnyt tuotannon ”kuivakat” soundit ja epätasaisuus, vaikka kuningasbiisejäkin löytyy tyyliin ”Deliverance” yhdentoista vuoden takaa. Tämä uutuus on seitsemän biisin julkaisu ja se on järjestyksessään Damngodin kolmas täyspitkä.    Levy starttaa ”Final Reckoning"-biisillä, joka tarjoaa  alkutahdeissaan Bolt Throwerin kaltaista painavaa groovea ja se jos mikä on hienoa.  Muutenkin soundipuoli toimii ja etenkin basso möyrii ihanaisesti vatsanpohjaa pitkin levyä. Biisit ovat iskevän lyhyitä ja levyn kärkeen nousee avauksen lisäksi ”Fire”, joka on selkeä hitti, jos tässä genressä sellaisista voi puhua. Levyn loppupuolella käydään hetki bläkkiksen puolella, taitavasti muitakin ...

Teksti & videot: Pasi Lahti, kuvat: Jere Rantasalo  ”Mikä ihmeen Vihan Muna”, pohdittiin Torven ulko-ovella.  ”Varmaan jotain Kollaa Kestäätä”, totes Visa Kuha. ”Vitun hyvä nimi ainakin”, joku täräytti.  Jälkeenpäin selvisi, että vieressä oli tupakalla kyseisen bändin kitaristi. Vihan Muna on perustettu yli 40 vuotta sitten ja se hajosi nopeasti. Muutama vuosi sitten herrat päättivät, että soittaminen on kivaa ja nyt oltiin Torvessa. Sellaista seiskaseiskaahan musa oli. Lyriikoissa haettiin jonkinlaista intellektukulmaa. Ikää äijiltä luonnollisesti löytyi ja etenkin soolokitaristi oli kuin ronskimmin ikääntynyt Thurston Moore. Tuo oli kehu. ”Käppis”-biisin soolo oli rautaa, vai oliko tuon soolo, mutta välillä joissain biiseissä kitaroitiin reippaan noiserockin hengessä. Katsoihan tämän, kun lippukin oli maksettu. Vihan Muna Sitten Kovaa Rasvaa, jonka muistaakseni olen nähnyt aikaisemmin pari kertaa. Saatanan hyvä. Liki Suomen paras tämän alan bändi. Kunnon tykitystä. ...

Tämä juttu on julkaistu aikaisemmin Lahen Ajat-nettijulkaisussa. Valitettavasti Lahen Ajat on kadonnut Internetin bittiavaruuteen, mutta löysin Google Drivesta keikkaraportin sensuroimattoman raakaversion, joka tässä kaikessa loistokkuudessaan/karmeudessaan. Keikkakuvia ei enää valitettavasti löytynyt. Meiju Suvas vei itsekontrollin.  Ravintola Jorma, Lahti 3.2.2017 Teksti: Pasi Lahti ” Kuka on Meiju Suvas?”, kyseli 25-vuotias työkaverini, kun kerroin meneväni illalla Meijun keikalle ravintola Jormaan. Sukupolvien välinen kuilu tuntui tuona hetkenä syvältä kuin Baikaljärvi. Mutta taustaksi: Meiju Suvas aloitti uransa 80-luvun alussa ja hän kuului vuosia maamme kärkipään artisteihin. Oman seksuaalisuutensa löytöretkillä olevalle teinipojalle Meijun merkitys oli myös suuri. Melkein yhtä suuri kuin Dallasin Lucy Ewingillä. Lähelle Meijun suosiota iskelmätaivaalla nousivat samaan aikaan mm. sellaiset hieman nuoremmat naislaulajat kuten Eini tai Mona-Carita. Ihana Eini on kuvioi...

K olme hyvää levyä, jotka pyritään valitsemaan uutuusjulkaisuista.  Teksti: Pasi Lahti. THE KOMETS Loner/Suffragette City 7” (Hiljaiset Levyt) **** The Komets, KAKRARM! Kolmannen Aallon Kouvolalaista Rock And Roll-musiikkia! Tämän bändin soittajien taustalta löytyy mm. sellaisia ryhmiä kuin Loose Prick (perustettu 1977!), Going Public, The Blue Yodle ja Riverside Raiders. Kyse ei ole enää siis mistään nuorista kolleista (ja ainakin yksin soittaja asuu nykyään Lahdessa). ”Loner” on käsittääkseni bändin toinen virallinen julkaisu ja sen a-puoli on uskomattoman hieno garage rockiin kallellaan oleva siivu. Sellaista räkärodeomusaa siis! Kappale etenee dynaamisesti ja puskee eteenpäin kuin Z-juna Lahdesta Kouvolaan. Kovimpia tämän alan biisejä, joita olen hetkeen kuullut. B-puolella coveroidaan David Bowieta. Versiossa ei ole moitittavaa. Pakko oli tämän jälkeen kuunnella Turbonegron näkemys samasta aiheesta. Suomi – Norja 1-1. The Kometsin levy on siis julkaistu 7”-vinyylisin...

Teksti/video: Pasi Lahti, kuvat: Jere Rantasalo Iron Maiden on sukupolvikokemus. Pidän vähintään epäilyttävänä,  jos ihminen on syntynyt 70-luvulla/80-luvun alussa ja ei ole ”Meideniä” lapsuudessaan/teini-iässään kuunnellut. Innokkaimpien bändin ystävien sukupuolijakaumassa taitaa tosin korostua miesoletetut, ainakin mainituissa ikäluokissa. Number of the Beastilla Turengin taajamassa, Janakkalan kunnassa, aikoinaan itsekin aloitin. Powerslave-levy nousee henkilökohtaisesti tärkeimmäksi julkaisuksi ja myös sen jälkeen julkaistu Live After Death, jonka VHS-versio tuli aikoinaan kulutettua loppuun. Näin varttuneemmalla iällä Maidenin uudet julkaisut tulee tsekattua ja kuunneltua läpi ainakin kerran, vaikka suosikit löytyvät sieltä lapsuusvuosilta. Bändi keikkailee edelleen ja sen kuranttiutta ei voi vieläkään kiistää, koska keikat myyvät. Tänään on kuitenkin käsittelyssä MAIDEN HELL, vuonna 2000 perustettu paikallinen coverbändi, joka on vahvistettu uudella tamperelaisella vokali...