Kuukauden kolme kovaa, osa 2 (maaliskuu 2023)

Kolme hyvää levyä, jotka pyritään valitsemaan uutuusjulkaisuista.

Teksti: Pasi Lahti

DAMNGOD

Legions (digital)

****

Taidan omistaa kaikki Damngodin edelliset levyt ja keikkojakin on tullut vuosien saatossa nähtyä ainakin puolenkymmentä. Levyillä bändin death metallia on itseäni häirinnyt tuotannon ”kuivakat” soundit ja epätasaisuus, vaikka kuningasbiisejäkin löytyy tyyliin ”Deliverance” yhdentoista vuoden takaa. Tämä uutuus on seitsemän biisin julkaisu ja se on järjestyksessään Damngodin kolmas täyspitkä.  

Levy starttaa ”Final Reckoning"-biisillä, joka tarjoaa  alkutahdeissaan Bolt Throwerin kaltaista painavaa groovea ja se jos mikä on hienoa.  Muutenkin soundipuoli toimii ja etenkin basso möyrii ihanaisesti vatsanpohjaa pitkin levyä. Biisit ovat iskevän lyhyitä ja levyn kärkeen nousee avauksen lisäksi ”Fire”, joka on selkeä hitti, jos tässä genressä sellaisista voi puhua. Levyn loppupuolella käydään hetki bläkkiksen puolella, taitavasti muitakin rajumpien metallilajien tyylejä yhdistäen. ”We will kill”-biisi yllättää myös soolollaan, ”Master” on palapeli, joka pysyy koossa ja levyn päättävä ”D.I.D.” kellottaa tasan 3 minuuttia päättyen melodisesti, ikään kuin tulevasta kertoen tai armoa antaen näinkin tiukan rutistuksen jälkeen.

Legions on kaikkiaan paras suomalainen death metal-levy pitkästä aikaa; tanakkaa, kulkevaa ja tarttuvaa.  Luulisi että fyysiseen levyyn julkaisija löytyy. 

HOST

IX (Nuclear Blast)

****

Metallitaustaa löytyy tästäkin bändistä. HOST on Paradise Lostin vokalisti Nick Holmesin ja kitaristi Greg Mackintoshin projekti, joka operoi 80-luvun elektronisen gootti popin, dark waven ja industrialin parissa. Paradise Lostin ”Host”-julkaisu vuonna 1999 järkytti bändin ystäviä silkalla Depeche Mode-palvonnallaan. Samaa henkeä on tällä levyllä, mutta hieman enemmän kitaraa konesoundien ympäriltä löytyy. Avaus ”Wretched soul” menisi läpi Paradise Lostin levyllä, mutta sen verran popin puolella jatkossa operoidaan, että julkaisun eri nimellä ymmärtää.  Minä tykkään, edelleen varmaan myös Depeche Mode-diggaritkin.

WOLFBRIGADE

Anti-Tank Dogs (Agipunk)

****

Otetaan kolmanneksi ruotsalaista d-beat punkkia. Sain tämän seiskatuumaisen käsiini vasta helmikuussa, vaikka julkaisu taisi olla jo viime vuoden puolella. Nimibiisi jyrää tuttuun Wolfbrigade-tyyliin Motörheadin ja Dischargen hengessä. Kakkossiivu ”Brain-ruler” on suoraviivaisempi punk-kaahaus, mutta päätös on varsinainen yllätys; viiden minuutin pituinen ”Necronomicon” on keskitempoinen biisi, jollaista ei bändiltä ole aikaisemmin kuultu. Kappaleessa Motörheadin Orgasmatron kohtaa Amebixin, tunnelman ollessa hiipivä ja sooloon siirryttäessä sangen kaoottinen. Bändin ystävien kannattaa hommata tämä jo pelkästään ”Necronomiconin” takia. Independent-henkeen julkaistu levy löytyy helposti useastakin distrosta (+ Spotifysta myös).