Bay Division Calling

Teksti & videot: Pasi Lahti, kuvat: Jere Rantasalo  ”Mikä ihmeen Vihan Muna”, pohdittiin Torven ulko-ovella.  ”Varmaan jotain Kollaa Kestäätä”, totes Visa Kuha. ”Vitun hyvä nimi ainakin”, joku täräytti.  Jälkeenpäin selvisi, että vieressä oli tupakalla kyseisen bändin kitaristi. Vihan Muna on perustettu yli 40 vuotta sitten ja se hajosi nopeasti. Muutama vuosi sitten herrat päättivät, että soittaminen on kivaa ja nyt oltiin Torvessa. Sellaista seiskaseiskaahan musa oli. Lyriikoissa haettiin jonkinlaista intellektukulmaa. Ikää äijiltä luonnollisesti löytyi ja etenkin soolokitaristi oli kuin ronskimmin ikääntynyt Thurston Moore. Tuo oli kehu. ”Käppis”-biisin soolo oli rautaa, vai oliko tuon soolo, mutta välillä joissain biiseissä kitaroitiin reippaan noiserockin hengessä. Katsoihan tämän, kun lippukin oli maksettu. Vihan Muna Sitten Kovaa Rasvaa, jonka muistaakseni olen nähnyt aikaisemmin pari kertaa. Saatanan hyvä. Liki Suomen paras tämän alan bändi. Kunnon tykitystä. Ns. tilan löyt

Tämä juttu on julkaistu aikaisemmin Lahen Ajat-nettijulkaisussa. Valitettavasti Lahen Ajat on kadonnut Internetin bittiavaruuteen, mutta löysin Google Drivesta keikkaraportin sensuroimattoman raakaversion, joka tässä kaikessa loistokkuudessaan/karmeudessaan. Keikkakuvia ei enää valitettavasti löytynyt. Meiju Suvas vei itsekontrollin.  Ravintola Jorma, Lahti 3.2.2017 Teksti: Pasi Lahti ” Kuka on Meiju Suvas?”, kyseli 25-vuotias työkaverini, kun kerroin meneväni illalla Meijun keikalle ravintola Jormaan. Sukupolvien välinen kuilu tuntui tuona hetkenä syvältä kuin Baikaljärvi. Mutta taustaksi: Meiju Suvas aloitti uransa 80-luvun alussa ja hän kuului vuosia maamme kärkipään artisteihin. Oman seksuaalisuutensa löytöretkillä olevalle teinipojalle Meijun merkitys oli myös suuri. Melkein yhtä suuri kuin Dallasin Lucy Ewingillä. Lähelle Meijun suosiota iskelmätaivaalla nousivat samaan aikaan mm. sellaiset hieman nuoremmat naislaulajat kuten Eini tai Mona-Carita. Ihana Eini on kuvioissa