Bay Division Calling

Teksti: Pasi Lahti, kuvat: Jere Rantasalo, videot: Tommi Tolsa (Tavat) ja Pasi Lahti. Torven edessä klo 20.45 meininki näytti ja tuntui siltä miltä pitikin:  housujen lahkeissa leveyttä riitti ja nenässä tuntui tietynlainen makean imelä fleivori. Tämä lupaili hyvää. Maksoin ovella sisäänpääsymaksun (10€) ja astelin tiskille. Siellä aina kaunis Jonna oli jo valmiina ottamaan vastaan tilaukseni.  - Iso keskiolut kiitos, totesin rennosti, kuten olen tehnyt jo satoja, ellen tuhansia kertoja vuodesta 1992 lähtien. Muutin nimittäin tuolloin Lahteen. Ei kaduta. Mainittakoon, että tänään Torven  tiskillä oli maksullisten juomien ohella tarjolla ilmaisia leivonnaisia. Joku ilmeisesti juhlisti jotakin. En kuitenkaan uskaltanut kakkuihin tarttua, vaikka tietooni tuotiin, että ne eivät sisältäneet esim. cannabis sativaa, joka saattaisi ottaa henkisen niskalenkin illan musiikkitarjonnasta.  Oluen hörppisen ohella aiheesta saatiin kuitenkin aikaiseksi hersyvät keskustelut.  M...

Teksti & videot: Pasi Lahti, kuvat: Jere Rantasalo  ”Mikä ihmeen Vihan Muna”, pohdittiin Torven ulko-ovella.  ”Varmaan jotain Kollaa Kestäätä”, totes Visa Kuha. ”Vitun hyvä nimi ainakin”, joku täräytti.  Jälkeenpäin selvisi, että vieressä oli tupakalla kyseisen bändin kitaristi. Vihan Muna on perustettu yli 40 vuotta sitten ja se hajosi nopeasti. Muutama vuosi sitten herrat päättivät, että soittaminen on kivaa ja nyt oltiin Torvessa. Sellaista seiskaseiskaahan musa oli. Lyriikoissa haettiin jonkinlaista intellektukulmaa. Ikää äijiltä luonnollisesti löytyi ja etenkin soolokitaristi oli kuin ronskimmin ikääntynyt Thurston Moore. Tuo oli kehu. ”Käppis”-biisin soolo oli rautaa, vai oliko tuon soolo, mutta välillä joissain biiseissä kitaroitiin reippaan noiserockin hengessä. Katsoihan tämän, kun lippukin oli maksettu. Vihan Muna Sitten Kovaa Rasvaa, jonka muistaakseni olen nähnyt aikaisemmin pari kertaa. Saatanan hyvä. Liki Suomen paras tämän alan bändi. Kunnon tykitystä. ...

Teksti/video: Pasi Lahti, kuvat: Jere Rantasalo Iron Maiden on sukupolvikokemus. Pidän vähintään epäilyttävänä,  jos ihminen on syntynyt 70-luvulla/80-luvun alussa ja ei ole ”Meideniä” lapsuudessaan/teini-iässään kuunnellut. Innokkaimpien bändin ystävien sukupuolijakaumassa taitaa tosin korostua miesoletetut, ainakin mainituissa ikäluokissa. Number of the Beastilla Turengin taajamassa, Janakkalan kunnassa, aikoinaan itsekin aloitin. Powerslave-levy nousee henkilökohtaisesti tärkeimmäksi julkaisuksi ja myös sen jälkeen julkaistu Live After Death, jonka VHS-versio tuli aikoinaan kulutettua loppuun. Näin varttuneemmalla iällä Maidenin uudet julkaisut tulee tsekattua ja kuunneltua läpi ainakin kerran, vaikka suosikit löytyvät sieltä lapsuusvuosilta. Bändi keikkailee edelleen ja sen kuranttiutta ei voi vieläkään kiistää, koska keikat myyvät. Tänään on kuitenkin käsittelyssä MAIDEN HELL, vuonna 2000 perustettu paikallinen coverbändi, joka on vahvistettu uudella tamperelaisella vokali...

Rivette, Mellow Waves, The Phonochromes  Teksti: Pasi Lahti, kuvat: Jere Rantasalo  Ensimmäisenä lauteille asteli Rivette Jyväskylästä.  Tyylikäs bändi -  basisti oli mallia Cliff Burton-hippi ja vokalistilla oli hieno rasvis, joka tosin lässähti otsalle kolmannen biisin aikana. Ennen käytettiin taatusti pitävää Suave-hiusrasvaa, nykyisistä merkeistä en omaa kokemusta, mutta ilmeisesti rasvojen laatu ei ole entisensä.  Rivette oli hyvää rokkia, aika perus sellaista. Laulaja veti paikoitellen yllättävän korkealta ja hänelle löytyisi helposti paikka myös jostain hevimmästä ryhmästä. Tukkaa vaan pidemmäksi.  Paikalle saapunut legendaarinen toimittaja Urpunen naureskeli vokalistin tiukkojen farkkujen taskuista pullottanutta lähetintä ja kännykkää.  Kuulemma puntista pitäisi näkyä vaan muna. Rivette Mellow Waves. Tämä on kai niitä Kouvola-ryhmiä, joiden jäsenet soittaa sadassa eri bändissä. Urkuri on tuttu mm. Lasten Hautausmaasta ja Jeren mukaan myös mahta...