Rock 'n' Roll Explosion, Torvi 28.1.2023
Rivette, Mellow Waves, The Phonochromes
Teksti: Pasi Lahti, kuvat: Jere Rantasalo
Ensimmäisenä lauteille asteli Rivette Jyväskylästä. Tyylikäs bändi - basisti oli mallia Cliff Burton-hippi ja vokalistilla oli hieno rasvis, joka tosin lässähti otsalle kolmannen biisin aikana. Ennen käytettiin taatusti pitävää Suave-hiusrasvaa, nykyisistä merkeistä en omaa kokemusta, mutta ilmeisesti rasvojen laatu ei ole entisensä. Rivette oli hyvää rokkia, aika perus sellaista. Laulaja veti paikoitellen yllättävän korkealta ja hänelle löytyisi helposti paikka myös jostain hevimmästä ryhmästä. Tukkaa vaan pidemmäksi. Paikalle saapunut legendaarinen toimittaja Urpunen naureskeli vokalistin tiukkojen farkkujen taskuista pullottanutta lähetintä ja kännykkää. Kuulemma puntista pitäisi näkyä vaan muna.
Mellow Waves. Tämä on kai niitä Kouvola-ryhmiä, joiden jäsenet soittaa sadassa eri bändissä. Urkuri on tuttu mm. Lasten Hautausmaasta ja Jeren mukaan myös mahtavasta Vesilinjasta. Bändi tuli lavalle yhtenäisissä fifties-mallisissa satiinirotseissa. Soundi oli hyvä, kosketinsoittaja dominoi ja musasta huokui sellainen 60-/70-luvun jenkkifiilis. Laulaja oli Phil Lynottinsa kuunnellut. Joku jopa kysyi meitsiltä, tuliko Thin Lizzyä coverina. Mun mielestä ei, toki aloin olla kännissä, joten voin olla väärässä. Bändi on ilmeisesti esiintynyt Kaupungin Äänet-tapahtumassa, mitä en ihmettele. Itselle tämmöisenä musapuritaanina liika ironia on liikaa, oliko sitten tässä sitä, en osaa sanoa, mutta: viihdyttävä keikka ja varmaan jatkossakin esiintyy "Äänissä".
Pääakti oli helsinkiläinen The Phonochromes. Kovaa tykitystä. Aloituksena iskettiin tiskiin heti parasta a-luokkaa, eli bändin nimibiisi. Vokalistin lanne liikkui ja muutenkin show oli raju. Olisi voinut olla sitä meininkiä enemmänkin. Musa oli rokkia, sellaista Detroit-henkistä garagea ja ainesta voisi olla vaikka The Flaming Sideburnsin perinnön jatkajaksi, jos Pulisonkien tahti joskus hiipuu (siihen ei viitteitä vielä ole). The Phonochromes on ehdottomasti genressään Suomen kärkeä, vaikka muutamaa hittibiisiä vielä huutaisi.
Illan päätti disco. Olin humalassa. Toivoin dj:ltä ainakin kahteen kertaan Heaven 17-yhtyeen hittiä (We don't need this) Fascist groove thang. Ei löytynyt. Abbaa löytyi. Lopulta taksi vei himaan.
Kommentit
Lähetä kommentti