Hä, The Chiefs!

Teksti: Pasi Lahti. Kuvat: The Chiefs/Facebook. 

"The Chiefs, hyvin mahdollisesti Suomen paras (live)bändi",
- Jean Ramsay

Torvessa järjestetään perjantaina heinäkuun 21. päivä taatusti tämän kesän kuumin rock-ilta Lahdessa. Hot Rockin´-tapahtumassa esiintyjinä ovat Spectacle, Kiss Disease ja The Chiefs. Näistä ensin mainittu Spectacle on paikallinen, kovassa nosteessa oleva nuorista soittajista koostuva persoonallinen indierock-ryhmä, joka on esiintynyt Loviisankadulla jo useasti. Stadilainen Kiss Disease tulee Torveen toista kertaa. Punk- ja garagerockia vääntävä Kiss Disease on tuoreiden livepätkien perusteella todella kovassa vedossa, eikä tätäkään keikkaa kannata missata.

Illan kolmas nimi on THE CHIEFS, helsinkiläinen rockpumppu, jonka raivokkaat livekeikat ovat nostaneet sen pääkaupunkiseudulla rockväen ”huulille”. Muualla Suomessa bändi on soittanut toistaiseksi vain Tampereella Vastavirralla ja Hämeenlinnassa Kauko Röyhkän lämmittelyaktina. Nyt Lahti on siis etuoikeutettujen joukossa saadessaan The Chiefsin soittamaan ensimmäistä kertaa mastokaupungin rockpyhättöön. Itse olen nähnyt bändin livenä kaksi kertaa, Hämeenlinnassa, sekä loppuunmyydyssä Semifinalissa Helsingissä ja Jean Ramsayn otsikon lausahdukseen on helppo yhtyä.

Tapahtuman Facebook-sivu.

Otin yhteyttä bändin vokalistiin ja keulakuvaan Jyrki Riekkin, joka jutusteli bändin taustoista ja vähän muustakin.

Jyrki, miten kaikki alkoi?

- Aloitimme Jelinan kanssa kahdestaan nimellä The Secret Chiefs joskus vuonna 2018. Testattiin muutamia muitakin soittajia muttei samankaltaista paloa löytynyt. Porukka luikki häntä koipien välissä kotiin, kun vaahtosin baarissa, miten kova bändi tästä tulee. Se oli vissiin liikaa, että ois pitänyt omistautua ja kehitellä olemassa oleviin runkoihin lihaa luiden päälle.

- Soitettiin sitten Lapinlahti Livertää-kesätapahtumassa duettona aika rupinen keikka ja möly kantautui lahden yli Hietalahden hautausmaalle. Siellä oli kesäpäivää viettämässä poika pohjoisesta, Mike Henry Leak puolisonsa kera ja he tunnistivat mölinäni edellisestä bändistäni (Then Came Bronson). Ne polkas paikalle ja ehtivät kuulla vissiin 2 rallia ja keikan jälkeen Mika ehdotti, että vois ruveta rumpuja runkuttaan meidän kanssa. Siitä sitten veivattiin jonkun aikaa kolmestaan ja soitettiin pari keikkaa...Vastavirralla ja Loosessa ainakin.

- Kalevan Krouvissa kampissa tavattiin eräs sekava yö T. A. Hukka, jonka kanssa remuttiin usein ja jamiteltiin jatkoilla. Jotenkin se oli yhtäkkiä basson varressa sitten ja vissiin joku keikka nelistään rykästiin kunnes saimme kuulla, ettei Mika pysty enää hakkaamaan pönttöjä. Oltiin just Loosessa Jelinan kanssa korjaamassa rapulaa (jonne keikkakin oli just sovittu), kun kuultiin tästä ikävästä uutisesta. No ei jääty itkemään vaan mieleen tuli yks Ville Mendocino-baarista Kampin kulmilta ja lähettiin siitä heti lompsiin, jos se olisi mestoilla. Ville oli kans korjaussarjaa imemässä Mendossa ja se oli helppo houkutella mukaan. Street Mike tavattiin myös Mendocinossa joskus en muista millon, mutta ihastuin sen mystiseen olemukseen ja säihkyviin silmiin.

- Street Mike veti soolokeikan meidän galleriassa (Galleria Rankka) Kampissa myös ja siinä sitten tuli puhetta, että se tulis veivaan toista keppiä. Siinäpä tämä kokoonpano sitten viimein oli ja tästä timantista on haaveiltu vuodesta 2018 eli 5 vuotta. Rumpalin etsimisessä meni hermot aikoinaan ja paketin kasaantuminen ylipäätään oli ns. korkeammassa kädessä. Kaikki jätkät löytyi tavallaan Bar Mendocinosta, koska myös Hukka on sen vakioasiakkaita.

- Mä ja Jelinahan tavattiin, kun olin sen opettaja yhdellä kurssilla Vapaassa Taidekoulussa...Hyvin kyseenalaista toimintaa siis, joopa joo. Maagista oli kun Jelina sanoi ihailevansa black metal-ryhmä Abruptumia, jonka Tony Särkkä oli lapsuudenystäväni ja semmonen bläkkis underground guru, ettei ois tullu heti mieleen, että sitä on juuri kukaan taidekoulussa kuullut! Joka tapauksessa nyt ollaan veivattu tällä jengillä vuosi ja soitettu 6 keikkaa.

Mitkä jutut ovat vaikuttaneet suhun/muihin soittajiin?

- Musiikillisesti muhun on vaikuttanut niin moni asia, että heitän nyt fiilispohjalta jotain eli: pentuna suurin juttu mulle oli Elvis...sen jälkeen Kiss teki mut ihan hulluksi ja sitten tietysti WASP. Anthraxiin kehittyi myös pakkomielle. Alice Cooperin keikan nauhotin videolle ja kyttäsin sen läpi varmaan joka päivä. Rakastin sitä teatraalisuutta. Ukko heilui pakkopaidassa ja mestattiin giljotiinilla AH!! Ekassa bändissä (Shadows Over Shadowland) lauloin Oulussa vitun huonosti vuonna 1997. Sentencedin koelaulut ryssin onnekseni noihin aikoihin myös...ei ne Noosen tapaiset melodiahommat ole mun juttu todellakaan, haha! Turussa olin Watch Me Fallissa ja tehtiin yks paska levykin. Immanuel Kunt oli semmonen taidekouluviritys kuvataideakatemian aikoinani ja siltä odotin paljon, mutta se hajos.

- Vuonna 2010 olin Then Came Bronsonin etujuoppo ja se oli kova bändi, mutta hävisi kans jotenkin. Bronson teki pari levyä ja toinen on vieläkin julkaisematta. Tuossa vaiheessa alkoi jotakin kehitystä jokatapauksessa tapahtua ja olin enemmän bluesin ja punk-asenteen pauloissa kuin koskaan.

- Howlin’ Wolf, Screamin’ Jay Hawkins, Diamanda Galas, Billie Holiday, Roky Erickson, The Sensational Alex Harvey Band, Betty Davis, Patti Smith, Lightnin’ Hopkins, Lou Reed, Nico, Laibach, David Bowie, Robert Johnson, Doors, Hendrix, Rolling Stones, Iggy Pop, Sonny Boy Williamson II. Rokyn oon nähnyt kolme kertaa livenä ja kyllä siinä itkua sai vääntää. Veikkaisin että suurin on ROKY, mutta myös Beasts of Bourbon on vielä mainittava.

- Ulkomusiikillisesti vaikuttimina on varmaan koko vitun universumi ja ihmisen sikailu, kusiset poliitikot ja luonnon kauneus. Olen kuvataiteilija ja maalari henkeen ja vereen. Pari näyttämöteostakin on tullut tehtyä ja performanssin/nykytanssin parissa pyörittyä. Kuvataidejutut jutut siis ylipäätään. Expressiiviset ja "tummanpuhuvat" melankoliset, eroottiset jne...En jaksa listata, katsokaa mun teoksia, niin vaikuttimet löytyy kyllä.

- Alejandro Jodorowskyn leffat ja performanssit, erityisesti Holy Mountain on varmasti kytenyt sisuksia hyvin pitkään. Yritin jopa tavata hänet Pariisissa, mutta mestarilla oli vatsavaivoja, kuten meillä mestareilla usein jostain syystä on, haha! Antonin Artaud on kytenyt kans suolissa ja hengessä omituisesti vuosikausia. Sen radiokuunnelma on edelleen kielletty ranskan radiossa. Todella inspiroiva hahmo ja ui semmosissa vesissä ettei ole kuunaan nähty.

- Luovuutta ruokkii epäilemättä toteutumattomat rakkaudet, seksi ja kuolema, peruskoulu ja elämä nuorisorikollisena, omatunnon kolkutus ja pakko-oireet. Kun destruktiivisesta energiasta tulee luovaa energiaa. Ahistuksen, väkivallan ja vitutuksen, kauhunkin kääntyessä jonkin sortin kauneudeksi on se sykli, jonka rattaissa tässä pyöritään aika helevetin syvällä.

- Pähkinänkuoressa: Taide ylipäätään on tunnustus.

- Jelinan musiikilliset esikuvat lyhyesti ja ytimekkäästi on Jimi Hendrix ja Syd Barret. Jelina on myös kuvataiteilija ja meillä on aika samantyyppinen maku, verevää seksintäyteistä kuolemaa pähkinänkuoressa.

Bändillä ei ole vielä levytettyä materiaalia, mikä tilanne on tämän kanssa?

- Levyä mennään nauhottamaan nyt heinäkuun lopussa ja tarkotus on raapia se päivässä livenä purkkiin pikku mausteilla toki.

Kesän 2023 soundtrack by the Chiefs tulee tässä:

Jyrkin (laulu) levysuositus tälle kesälle on Roky Erickson / Don`t Slander Me
biisi: Burn The Flames

Jelinan (kitara) kesäkehotus on The Gun Club / Miami
biisi: Mother of Earth

Street Mike (kitara): Fats Domino / Imperial Records tuotanto

Ville (rummut): Miles Davis / Kind of Blue

T. A. Hukka (basso): Alan Vega / Saturn Strip

THE CHIEFS - Republican Party Reptile (Live at Hard Rock House Roihuvuori 27.5.2023)

The Chiefs, Facebook