Bändipaitoja ja vanhan koulun trässiä. Loose 15.7.2023 (Jumalation, Crematory, Wengele)
Teksti: Pasi Lahti, kuvat: Arto Lehtinen
See you in hell-tapahtuma Helsingin Loosessa toimi ennakkoklubina Helsinki Metal Festival-tapahtumalle, joka järjestetään 11. - 12.8.2023 Helsingin Jäähallin alueella Nordiksella. See you in hellin teemana oli vanhan koulukunnan thrash metal ja paikalle oli kutsuttu jo 80-luvulla perustetut Wengele (aikaisemmin Mengele) ja Crematory, sekä hieman tuoreempi tapaus Jumalation, jonka jäsenistöstä löytyy myös 80-luvulla vaikuttaneita soittajia.
Tapahtuman järjestäjänä toimi Lahdessa aikaisemmin asunut Mellasen Marko ja Jumalationissa soittaa lahtelainen Kaitsu Hanninen, niin ei kun Onnibussin lippu haltuun ja kohti Helsinkiä lahtelaisten osallistujamäärää nostamaan. Koska tiesin, että tulen raapustamaan keikasta blogitekstiä, niin otin teemaksi myös BÄNDIPAITOJEN BONGAUKSEN, koska nehän ovat oleellinen osa tämän kaltaista tapahtumaa. Jo Lahdessa Matkakeskukselle suunnatessani bongasin kaksi paitaa: Motörhead ja hieman harvinaisempi näky näillä kulmilla: Death.
Loosessa oli jo tohina päällä, kun saavuin sinne tuntia ennen ensimmäisiä tahteja. Yläkerrasta löytyi mm. legendaarinen Luxi Lahtinen, jonka kanssa vaihdoin pari sanaa. Menin istumaan pöytään, josta löytyi vuosikymmeniä sitten Espooseen muuttanut entinen kiiminkiläinen, joka kertoi olleensa Mengele-orkesterin vokalistin koulututtu. Turistuamme muutaman sanan menneistä, siirryin viisi minuuttia ennen Jumalationin aloitusta alakertaan, jossa olikin väkeä ihan kiitettävästi (tarkalleen lippuja oltiin myyty n. 100, kertoi Marko jälkikäteen).
Jumalation aloitti. Itse asiassa odotin heitä eniten, koska olin bändin jo kuukausi aikaisemmin Lahdessa oikein mainioksi todennut. Jumalationissa tosiaan soittaa todellisia sceneveteraaneja, kuten Luotosen Otto a.k.a. Taurus Exterminio ja Pedro Anthares, jonka kaikkia tunnettuja nimiä en tähän ala luettelemaan. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, kuten sanonta kuuluu. Itse muistan Pedron jo Lepakon takapihalta tyyliin vuosilta 1987 ja ´88. Se oli hurjaa aikaa, josta voisi kirjoittaa vaikka kirjan.
Jumalation on pistänyt ulos yhden levyn (The Church of Isaac, 2011) ja uusikin on jo valmiina, vain julkaisija on hakusessa. Jumalation vannoo vanhan koulukunnan thrash metallin nimiin, siis tyyliin parin ensimmäisen levyn aikainen Destruction tai vaikka alkupään Dark Angel. Keikka alkoi perinteisesti kaksiosaisella The March of the Jumalation-biisillä ja sen jälkeen aika tarkkaan kahlattiin ensimmäinen levy läpi. Tulevalta julkaisulta soitettiin mm. Undo the Kingdom of Christ.
Otto esitteli muutamaan otteeseen Candlemassin Messiah Marcolinen hengessä tampattuja mooveja, jotka nimesin jälkeenpäin ”Thrash Danceksi” (all hail to Razor). Ennen Land of the Damned-biisiä Otto otti kantaa Suomen poliittiseen ilmapiiriin ja totesi ”Jussille” ”ei kiitos”. ”Jussihan” olisi keikalla voinut olla yleisössäkin, koska hän soitti jo 80-luvulla (vai oliko 90-luvun alussa) B-luokan (tai Ö) trässiä bändissä nimeltä Blashemia. Mutta ei näkynyt Jussia, parempi niin. Sinällään poliittisuus on aina ollut osa thrash metallia - asia, jonka moni tuppaa nykypäivänä unohtamaan. Musiikkityylin juuret ovat aika pitkälti punkissa/hardcore punkissa ja sitä jatkumoa trässissä lyyrisesti jo 80-luvulla kynnettiin. Nykypäivänä esim. Kreator esittäytyy edelleen poliittisena, tai ainakin yhteiskunnallisesti tiedostavana bändinä, joka tietysti ajan hengen mukaisesti on johtanut siihen, että Mille Petrozza on saanut kritiikkiä ”epäpoliittiselta” (sic) puolelta.
Jumalation
Mutta takaisin Jumalationiin, joka jätti tälläkin kertaa esiintymisestään hyvän maun ja bändi oli mielestäni illan paras. Kiitos vielä basisti Kaitsulle, joka nimeni Loosen vieraslistaan oli kirjannut. Toki muutenkin olisin paikalle tullut, mutta mainiota, että Torven terassilla heitetyistä lupauksista pidetään kiinni :)
Jumalationin soittajien bändipaidat:Whiplash, Rainbow, Morbid Angel, Dark Angel ja Spice Girls!
Crematory ei 80-luvun suurnimiin kuulunut, mutta sellainen demotason keskitason puurtaja se oli. Minäkin bändiltä aikoinaan demon sain Axe-Fanzinelle promootiomielessä lähetettynä. Jostain syystä demo taisi jäädä arvostelematta, mikä johtui lähinnä siitä, että Turengissa postilaatikko pullotteli parhaimmilaan kymmenen demon päivätahtia, niin kaikki eivät lehden palstoille mukaan mahtuneet. Muistan edelleen, kun mutsini totesi, että miksi ihmeessä saat liki viikottain Brasiliasta postia.
Crematoryn aloittaessa kiinnitin huomion siiihen, että bändin kitaristi oli noin kaksimetrinen ja vieressä Lemmy-asennossa laulanut basisti sitten ”hieman” lyhyempi. Sellanen Majakka ja Perävaunu-assosiaatio siis. Mutta hyvin bändi skulasi. Musa oli aika perinteistä thrash/speed-metallia asianmukaisilla tempon vaihdoksilla ja mosh partseilla ryyditettynä. Kotimaisista bändeistä vertailukohdaksi voisi mainita nykyään aktiivisen Dethronen. Crematory otti myös välispiikeissään kantaa ”yhteiskunnallisiin” asioihin, eli yksi biisi kertoi jengiväkivallasta, ”jota Suomeen ei haluta”. Oliko lausunnossa sitten kaikkiaan minkälainen arvolataus, niin se jää arvoitukseksi, mutta sen kuulin jälkikäteen, että tämä Goljatin kokoinen kitaristi toimii Helsingissä järjestyspoliisina. Nyt lomaillessa oli sitten aikaa soitella trässiä pitkätukkien iloksi. Myös Ukrainan tapahtumat välispiikeissä mainittiin. Kaikkiaan oikein viihdyttävä setti.
Crematory oli siitä poikkeuksillinen bändi, että siltä löytyi vain yksi bändipaita: rumpalin D.R.I. Mainitulla poliisilla taisi olla Gibson-paita ja laulaja mainosti auton renkaita(!): Goodyear Eagle oli paidan ”merkki”. Olisiko ihan rengaskauppias hän. Toisella kitaristilla oli musta pitkähihainen paita ilman kuvitusta.
Tässä vaiheessa siirryin yläkertaan juomaan olutta ja bongaamaan lisää paitoja. Useamman henkilön kanssa tuli puitua, mutta yksi piti ottaa puhutteluun sen takia, että äijällä oli päällään uuden karhea Heathenin Breaking the silence-paita! Yllättävä valinta, mutta hyvä. Tyyppi taisi olla kotoisin Tampereelta, terveisiä vaan, jos tätä luet. Muita bongauksia: Destruction, Prestige, Mercyful Fate, S.O.D., Venom, Dissection, Sadistik Exekution ja…..tättärää…..valkoinen Mentors-paita, joka oli vieläpä naisoletetun päällä. Todellisena erikoisbongauksena vielä Vio-Lence-lippis! Kyllä! Tämäkin oli naishenkilöllä ja lippiksessä näytti jopa olleen mukana nykynuorisolle tärkeä päähineen autenttisuuden todistava tarra. Henkilö paljastui myöhemmin Jumalationin Pedron puolisoksi.
Illan viimeisenä oli Wengele, joka aikaisemmin tunnettiin Mengelenä, mutta jossain vaiheessa nimi vaihtui, tai ensimmäinen kirjain vain käännettiin ympäri. Mengele perustettiin jo vuonna 1987 ja se voidaan laskea mukaan suomalaisen thrash metallin ensimmäiseen aaltoon. Itse julkaisin bändistä Axessa jutun, vaikka siltä ei ollut tullut yhtään demoa, mutta olin nähnyt keikalta VHS-videotallenteen. Bändin soittajat olivat aloittaessaan todella nuoria, oliko yksi jopa 14-vuotias, mutta yllättävän tiukaksi Mengele osoittautui jo toisella demollaan (ihan ensimmäistä en taida olla kuullut). Pohjoisen tyyliin bändi oli asteen rankempi kuin moni etelän kollegansa kuten Stone tai Prestige. Pohjoisen bändeillä myös laulu oli sanoisinko ”raaempaa” kuin edellä mainituilla. Mentiin lähinnä Kreatorin ja Sodomin hengessä. Kuusamolainen A.R.G. myös edusti tätä rajumpaa Pohjois-Suomen koulukuntaa (ja erityisesti sen edeltäjät Mortal Decay ja Pestilence pitää tässä yhteydessä erikseen mainita). Nuorista soittajista huolimatta Mengele tosiaan oli soitannollisesti tiukka ja biisit olivat suhteellisen monimutkaisia, sisältäen yllättäviä rytmin muutoksia, mutta homma pysyi hyvin koossa tietystä kaoottisuudesta huolimatta. Virallisesti Mengele julkaisi kaksi 7”-levyä, molemmat Bad Vugum-yhtiölle (toisen Insomnia-nimellä).
Wengelen keikka oli aika odotetun kaltainen. Biisien kompleksisuus oli tunnistettava tekijä ja bändi soitti tiukasti. Soittajien ulkonäköön puuttuminen on ehkä hieman kyseenalaista, mutta todettakoon, että eletty elämä näkyi bändissä monimuotoisena. Supliikkimies Pulla (laulu) voisi olla töissä vaikka AKT:n toimistolla johtotehtävissä ja basisti Ipe oli treenattu sporttijäbä, joka muistutti ulkoisesti lahtelaista muusikkoa ja entistä jalkapalloilijaa Konsta Hietasta. Mutta ei enempää tästä aiheesta. Bändi esitti myös yhden ”punk-kappaleen”, joka muistaakseni spiikattiin sisään ”Kallista kakkaa”-nimellä. Biisi oli sellainen ”Terveet Kädet kohtaa Prestigen Veijon”-vetäisy. Olkoon tämä biisi sitten se Wengelen keikan poliittinen osuus. Kaikkiaan bändi näytti nauttivan soittamisesta ja yleisö sen musiikista. Poistuin varsinaisen setin päättymisen jälkeen kohti rautatieasemaa, mutta bändi oli soittanut vielä yhden encoren.
Wengelen bändipaidat: Slayer (mallia pikee), D.R.I. (suosittu aihe) ja oliko In Flames. Muistiinpanot loppuivat jossain vaiheessa, syynä oli ehkä liian moni kurkusta alas valunut olut.
Mutta hieno, nostalginen ilta. Toivottavasti näitä tulee lisää. Toivelistalla olisi mm. Protected Illusion ja The Hirvi. Monta muutakin nimeä voisi nostaa esiin, ja esim. Necromancer nousee tänä kesänä lavalle Tampereen Speed Metal Partyssä.
PS.
Mikä se oma paitani oli? Bügenhagen. Don´t ask me about
Bügenhagen. Ehkä vielä kuulette heistä.
Kommentit
Lähetä kommentti